Ole hiljaa ja kuuntele!
Jos joku on masentunut tai harkitsee itsemurhaa, ensimmäinen reaktiomme on yrittää auttaa häntä. Tarjoamme neuvoja, kerromme omista kokemuksistamme, yritämme löytää ratkaisuja.
Meidän olisi parempi olla hiljaa ja kuunnella. Itsemurhaa harkitsevat ihmiset eivät halua valmiita vastauksia tai ratkaisuja. He haluavat turvallisen paikan, jossa uskaltavat ilmaista pelkonsa ja huolensa, olla oma itsensä.
Kuunteleminen – todellinen kuunteleminen – ei ole helppoa. Täytyy osata hillitä halunsa sanoa jotain – kommentoida, lisätä kertomukseen tai tarjota neuvoja. Ei tule kuunnella vain henkilön kertomia tosiasioita, vaan myös tuntemuksia jotka ovat niiden takana. Asiat täytyy ymmärtää heidän näkökannaltaan, ei omaltasi. Tässä on muutamia asioita, jotka tulee pitää mielessä itsemurhaa harkitsevaa henkilöä autettaessa.
Mitä itsemurhaa harkitsevat henkilöt haluavat?
- Kuuntelijan. Jonkun, joka todella kuuntelee heitä. Jonkun, joka ei tuomitse heitä tai tarjoa neuvoja tai mielipiteitä, vaan antaa heille jakamattoman huomionsa.
- Jonkun, johon he voivat luottaa. Jonkun, joka kunnioittaa heitä eikä yritä ottaa tilannetta hallintaansa. Jonkun, joka ymmärtää asioiden luottamuksellisuuden.
- Jonkun, joka välittää. Jonkun, joka tarjoutuu kuuntelemaan, saa puhujan rentoutumaan ja puhuu rauhallisesti. Jonkun, joka kannustaa, hyväksyy ja uskoo. Jonkun, joka sanoo “minä välitän”.
Mitä itsemurhaa harkitsevat henkilöt eiväthalua?
- Olla yksin. Hylätyksi tuleminen saa ongelman näyttämään monin kerroin pahemmalta. Tärkeää on se, että on joku jonka puoleen kääntyä.
Kuuntele.
- Neuvotuksi joutuminen. Saarnaaminen ei auta. Kehotus “piristyä” tai lupaus siitä, että kaikki tulee lopuksi olemaan “OK” eivät myöskään auta. Älä analysoi, vertaa, luokittele tai kritisoi.
Kuuntele.
- Kuulusteltavaksi joutuminen. Älä vaihda aihetta, älä sääli tai käyttäydy holhoavasti. Tuntemuksista puhuminen on vaikeaa. Itsemurhaa harkitsevat eivät halua että heitä kiirehditään, tai että he joutuvat puolustelemaan tekemisiään tai sanomisiaan.